Niin vieläkö oli jotain?

En voi haukkua tätä sarjakuvablogia, koska sitä tekee lisäkseni myös toinen ihminen. Miksi aina pitää haukkua juttuja? No – välillä on hyödyllistä haukkua omatekemiä juttuja, niin sitä ei voi tehdä kukaan muu. Silloin sanoja riskeeraa sen, että ilmaisee saman asian kahdesti. Sitä ei kukaan ihminen halua tehdä, koska jokainen tahtoo yleensä olla individuaali. Itsensä haukkuminen on myös hieno harrastus, joka ei meinaa päästää otteestaan.

Jotkut meistä pelkää susia ja toiset taas käärmeitä. Runoilija lausuu runoja työkseen, ja joku tyyppi tekee videoita nettiin missä hän syö ruokaa, ja arvostelee sitä. Meitä on täällä moneen pulkkaan. Jossain on pieni poika, joka leikkii leluilla. Jossain ei ole. Maailma on loputon aarreaitta sarjakuville. Tämä onkin Mantelitumaketarinoiden yksi ydinopetus: Joo.

-Jussi

Blogiin!